CDMA

CDMA voi myös tarkoittaa kokonaista 2G-matkapuhelinjärjestelmää (vrt. GSM), jossa radiotien kanavointitekniikka on CDMA (IS-95).

CDMA (lyhenne sanoista code-division multiple access) eli koodijakokanavointi on yksi radiotien kanavanvaraustekniikoista. Koodijakokanavointia käytetään laajakaistaisissa järjestelmissä.

CDMA-kanavoinnissa jokainen käyttäjä voi käyttää hyväkseen koko saatavilla olevaa taajuuskaistaa lähetyksessä ja vastaanotossa. Käyttäjät erotetaan toisistaan yksilöllisellä koodilla. Lähettäjä sisällyttää vastaanottajan koodin signaaliinsa, jolloin vain koodin tunteva asema voi vastaanottaa sen. Koodeja on olemassa miljardeja, tämä voi parantaa tietoturvaa ja tekee esimerkiksi puhelinten kloonauksesta hankalaa. Eri koodien ansiosta useat käyttäjät voivat toimia samanaikaisesti samalla taajuusalueella häiritsemättä liikaa toistensa lähetyksiä.

Koodijakokanavointi kehitettiin aluksi sotilassovelluksia varten. Sillä pyrittiin piilottamaan signaalia (estämään salakuuntelu), saamaan vastustuskyky tahallista häirintää vastaan sekä saamaan lähetys sietämään kohinaa.

CDMA voidaan toteuttaa kahdella eri tavalla:

taajuushyppely (frequency-hopping spread spectrum, FHSS) ja
suorasekventointi (direct-sequence spread spectrum, DSSS).

Koodijakoon perustuvua matkapuhelinverkkojen radiotekniikoita ovat lähinnä amerikkalainen IS-95 (tunnetaan yleisesti "CDMA":na), CDMA2000 ja WCDMA eli UMTS. W-CDMA tarkoittaa laajakaistaista CDMA-tekniikkaa (wideband). GSM käyttää aikajaon (TDMA) lisäksi taajuushyppelyä, GSM-kehys jaetaan neljään alikehykseen, jotka voidaan lähettää eri taajuuksilla.

Maailman matkapuhelinverkoista noin kolmannes perustuu CDMA-tekniikkaan. Datayhteyksissä se on nopeampi kuin GSM:n GPRS-versio, muttei yhtä nopea kuin GSM:n EDGE-versio tai WCMA-3G-versio.